Pellillä on sielu

  Tällä viikolla on pitkän tovin jälkeen vietetty ja juhlittu Virten kattoviikkoa. Melkoiset hulinat ovat olleetkin ja piha on aika ajoin ollut tupaten täynnä "peräkärrykansaa". Koska talvi oli pitkä ja hiljainen, eikä viime vuoden syksykään ollut kovin vilkas, moinen näky on ollut enemmän kuin tervetullut. Energiakriisit ja sodat tai korkeat korotkaan eivät ole täysin lamaannuttaneet ihmisiä. Mökkejä, pihoja ja pihapiirejä yhä laitetaan kuntoon ja korjataan. Hienoa! Virtellä on kattoviikon suhteen juhlavuosi käynnissä, sillä ensimmäinen kattoviikko järjestettiin 10 vuotta sitten, loka- tai marraskuussa 2013. Vuosittain kattoviikkoja on sittemmin järjestetty pari kolme, korona-aikaa lukuun ottamatta, jolloin oltiin muutama vuosi kokonaan tauolla. Ihmiset ovat oppineet tuntemaan ja odottamaankin kattoviikkoa. Parhaiten on itselläni jäänyt mieleen juuri tuo kaikkien aikojen ensimmäinen loppusyksyn kattoviikko. Olimme aloittaneet kattopeltien valmistuksen Turussa tammi-helmikuus

Toimitusjohtajan omalla katolla oli rännien putsaaminen "vähän jäänyt", mitä nyt oravat aika ajoin vilistäessään pitkin kouruja olivat mennessään vähän ruopanneet kourun pohjiakin puhtaammaksi. Mutta sen jälkeen kun uudet Virten kourut 10 vuotta sitten kotiini asennettiin, ne olivat saaneet ns olla rauhassa. Kourujen putsaaminenhan tunnetusti on näitä hommia, jotka "hoidetaan kyllä, mutta tarviiko niistä vaimon nyt joka vuosi muistuttaa?". Katoilla kiipeily on tottumattomalle raskasta ja vaarallistakin. Erilaisia työvälineitä kourun putsaamiseen löytyy painepesurista erilaisiin kaapimiin, mutta sotkuista hommaa se on silti, painepesurilla erityisesti, kun mutainen, maatunut velli lentää niskaan, seinille ja ympäri pihaa. Osuipa sitten sosiaalisessa mediassa silmiin tuollainen kouruimuri ja päätin tilata sellaisen pihaan. Erinomaiset kokemukset, parissa tunnissa tuli valmista eikä tarvinnut putsaamisen jälkeen lapioida maatuneita lehtiä ympäri tonttia. Tämän erinomai